perjantai 1. heinäkuuta 2011

Hölmöläisten hommia

Rooman loman, katon paperoinnin ja sisäkaton koolauksen jälkeen jatkettiin projektia ikkunoiden ja ovien asentamisella. Kyseiset kapistukset oli tilattu Tepon suosittelemalta puusepältä K. Mäkelältä Valkealasta. Ideana oli tilata hieman perinteisemmät ikkunat, kuin mitä rautakaupoista nykyään saa. Karmeista tehtiin kerralla hirrenlevyiset, eli 175mm vahvuiset niinkuin perinteisissäkin hirsitaloissa on, jolloin myös listoittamisen pitäisi olla helpompaa. Ikkunat ovat nykyikkunoista poiketen sisään-ulos aukeavaa mallia. Joihinkin ruutuihin tilattiin lisäksi ulkokarmiin vaihdettava hyttysverkko, jolloin ikkunoita voi huoletta pitää kesälläkin auki.

Ihan ensiksi piti tietysti sahata aukot ikkunoille, ja tehdä ns. karapuita varten urat näitten aukkojen "pystyseiniin". Karapuu mahdollistaa hirren kuivumisesta aiheutuvan laskeutumisen, pystysuunnassa oleva ikkunan karmihan ei "laskeudu", mutta sen vieressä olevat hirret kuivuessaan supistuvat, ja ns. "laskeutuvat" suhteessa ikkunaan. Toinen karapuun tehtävä on tukea hirsiseiniä aukon kohdalla, jotta hirret eivät pääse vääntyilemään. Pienimpiin ikkunoihin jätettiin karaurat tekemättä, koska niissä ei hirsien kuivumisesta pitäisi aiheutua niin suurta liikettä. Aukkojen päälle varattiin myös aika reilusti ylimääistä tilaa, jotta aukon päällä oleva kamanahirsi ei ota laskeutuessaan ikkunaan/oveen kiinni.
Reikää syntyy.


Karauran sahausta.
Aukkojen ja karaurien tekemisen jälkeen asennettiin karapuut, jotka tehdään kahdesta puusta ikäänkuin T-mallisiksi. Karauraan tökätään siihen sopiva rima, ja aukon päälle laitetaan koolinki, joka ruuvataan edellämainittuunkararimaan kiinni. Koko komeus vedettiin hirteen kiinni ainoastaan aivan alaosastaan, jotta edellä mainittu laskeutuminen on mahdollista. Tästä eteenpäin ikkunoiden ja ovien karmit asennetaan normaalisti kiilaamalla ja ruuvaamalla, tosin noihin 175mm ikkunankarmeihin sai olla aika pitkät kiilat. Kiiloilla tiukataan myös edellämainittu karapuu tiukkaan hirttä vasten, koska sehän ei ollut siis kuin alaosastaan vedetty hirteen kiinni.

Kaikki paikallaan.
Ikkuna- ja oviaukkojen teon myötä tuli myös Tepon urakka valmiiksi, eli tämän jälkeen ollaan ns. omillamme.

Kevät toi muurarin.

Piilutuksen jälkeen mökkiprojektia jatkettiin piipun rakentamisella. Aluksi piti muurata piipulle harkkoperustus ja valaa sen päälle betonikakku.


Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.
Kakun kuivuttua purettiin muotit ja soitettiin paikalle Pekkamies muuraamaan piippua. Muurausta varten piti raijata vielä Haki-muurausteline Helsingistä asti, koska omat telineet olisivat saattaneet tiili- ja laastikuorman alla antaa periksi. Piipun alle muurattiin aluksi lappeelleen vanhoja purkutiiliä, jotka on tarkoitus myöhemmin muurata koko matkan tulevan kaminan alle palosuojamääräysten (ja tyylikkyyden) takia.
Homma aluillaan.
Koska Pekka pääsi paikalle vasta lauantai-iltana, ja joutui lähtemään sunnuntaina töihin (katsomaan lätkäfinaalia) ja koska meikäläisen muuraustahti ei ollut ihan yhtä ripeää, jäi piippu tässä vaiheessa vielä kokonaan katon sisäpuolelle.