Muuraushommia

Blogin päivitykset on jääneet aika vähille, joten koitetaanpa dokumentoida kesän aikaansaannoksia.

Ikkunoiden ja ovien asennuksen jälkeen piti vaihtaa puutyöt keramiikkaan, eli muurata palomuurit ja viimeistellä savupiippu.

Savupiippu oli ennen viimeistä rykäisyä jo niin lähellä sisäkattoa kuin mahdollista, joten homman jatkamiseksi piti aluksi tehdä reikä kattoon. Jäljellä oleva noin puolentoista metrin matka saatiin tehtyä vallan hyvin yhden päivän aikana. Pekka vastasi tiilipalapelistä ja allekirjoittaneen rooliksi jäi lähinnä kantaa tiilet ja laastit katolle.

Muuraus loppusuoralla.

Pekan saatua muurauksen valmiiksi näpertelin vielä muotin tiilipiipun päälle hatun valamista varten. Hattuun meni pienet raudanpätkät ja muutama ämpärillinen betonia, johon upotin vielä kiila-ankkurit kulmiin. Näin niistä jäi valmiiksi pultit piipun pellin kiinnitystä varten. Betonin kuivuttua sain kaikeksi onneksi vielä irroiteltua muottilaudat ilman suurempia ongelmia.

Piippu valmiina.

Palomuurit muurattiin hieman vanhemmasta tavarasta, eli ystäväpariskunnan asuntoremontista ylijääneistä 1860-luvulta peräisin olevista purkutiilistä. Tiiliä oli raijattu tontille Helsingistä peräkärryn avulla pikkuhiljaa useamman viikonlopun ajan ja nyt niitä oli pihalla nelisen trukkilavallista, valtaosa jossain muussa muodossa kuin kokonaisina. Ensialkuun pyrittiin hallituksen toimesta valitsemaan kasoista tiilien parhaimmistoa edustavat yksilöt, joita allekirjoittanut sitten alkoi puhdistamaan vanhoista muurauslaasteista rälläkkään kiinnitetyn teräsharjalaikan avulla. Vaikka laastit irtosivatkin tiilistä kohtalaisen hyvin, oli tiilien lasittunut pinta monin paikoin niin kovaa, että teräsharjat sulivat aika pahasti monen tiilen pintaan. Lopputuloksena oli kuitenkin suhteellisen puhtaita tiiliä.

Seinän muuraus näistä varsin epäsäännöllisistä tiilistä ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin ajatellut. Onneksi päätin aluksi harjoitella enemmän piiloonjäävillä seinillä ja pikkuhiljaa homma alkoi sujua. Paras tulos tuntui syntyvän jättämällä sauma reilusti vajaaksi, jolloin tiilten särmät jäävät paremmin näkyviin ja laastia ei mene tiilten reunoissa oleviin lukemattomiin koloihin. Seinästä olisi ehkä tullut vielä paremman näköinen, jos olisi tajunnut hankkia jotain muuta kuin harmaata laasti. Esimerkiksi tummanpunainen olisi voinut toimia paremmin.

Valmista tiiliseinää.

Hölmöläisten hommia

Rooman loman, katon paperoinnin ja sisäkaton koolauksen jälkeen jatkettiin projektia ikkunoiden ja ovien asentamisella. Kyseiset kapistukset oli tilattu Tepon suosittelemalta puusepältä K. Mäkelältä Valkealasta. Ideana oli tilata hieman perinteisemmät ikkunat, kuin mitä rautakaupoista nykyään saa. Karmeista tehtiin kerralla hirrenlevyiset, eli 175mm vahvuiset niinkuin perinteisissäkin hirsitaloissa on, jolloin myös listoittamisen pitäisi olla helpompaa. Ikkunat ovat nykyikkunoista poiketen sisään-ulos aukeavaa mallia. Joihinkin ruutuihin tilattiin lisäksi ulkokarmiin vaihdettava hyttysverkko, jolloin ikkunoita voi huoletta pitää kesälläkin auki.

Ihan ensiksi piti tietysti sahata aukot ikkunoille, ja tehdä ns. karapuita varten urat näitten aukkojen "pystyseiniin". Karapuu mahdollistaa hirren kuivumisesta aiheutuvan laskeutumisen, pystysuunnassa oleva ikkunan karmihan ei "laskeudu", mutta sen vieressä olevat hirret kuivuessaan supistuvat, ja ns. "laskeutuvat" suhteessa ikkunaan. Toinen karapuun tehtävä on tukea hirsiseiniä aukon kohdalla, jotta hirret eivät pääse vääntyilemään. Pienimpiin ikkunoihin jätettiin karaurat tekemättä, koska niissä ei hirsien kuivumisesta pitäisi aiheutua niin suurta liikettä. Aukkojen päälle varattiin myös aika reilusti ylimääistä tilaa, jotta aukon päällä oleva kamanahirsi ei ota laskeutuessaan ikkunaan/oveen kiinni.

Reikää syntyy.

Karauran sahausta.

Aukkojen ja karaurien tekemisen jälkeen asennettiin karapuut, jotka tehdään kahdesta puusta ikäänkuin T-mallisiksi. Karauraan tökätään siihen sopiva rima, ja aukon päälle laitetaan koolinki, joka ruuvataan edellämainittuunkararimaan kiinni. Koko komeus vedettiin hirteen kiinni ainoastaan aivan alaosastaan, jotta edellä mainittu laskeutuminen on mahdollista. Tästä eteenpäin ikkunoiden ja ovien karmit asennetaan normaalisti kiilaamalla ja ruuvaamalla, tosin noihin 175mm ikkunankarmeihin sai olla aika pitkät kiilat. Kiiloilla tiukataan myös edellämainittu karapuu tiukkaan hirttä vasten, koska sehän ei ollut siis kuin alaosastaan vedetty hirteen kiinni.

Kaikki paikallaan.

Ikkuna- ja oviaukkojen teon myötä tuli myös Tepon urakka valmiiksi, eli tämän jälkeen ollaan ns. omillamme.

Kevät toi muurarin.

Piilutuksen jälkeen mökkiprojektia jatkettiin piipun rakentamisella. Aluksi piti muurata piipulle harkkoperustus ja valaa sen päälle betonikakku.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Kakun kuivuttua purettiin muotit ja soitettiin paikalle Pekkamies muuraamaan piippua. Muurausta varten piti raijata vielä Haki-muurausteline Helsingistä asti, koska omat telineet olisivat saattaneet tiili- ja laastikuorman alla antaa periksi. Piipun alle muurattiin aluksi lappeelleen vanhoja purkutiiliä, jotka on tarkoitus myöhemmin muurata koko matkan tulevan kaminan alle palosuojamääräysten (ja tyylikkyyden) takia.

Homma aluillaan.

Koska Pekka pääsi paikalle vasta lauantai-iltana, ja joutui lähtemään sunnuntaina töihin (katsomaan lätkäfinaalia) ja koska meikäläisen muuraustahti ei ollut ihan yhtä ripeää, jäi piippu tässä vaiheessa vielä kokonaan katon sisäpuolelle.

Seinien piilutus

Kevät aloitettiin tilaamalla paikallinen perinnerakentaja piiluamaan mökin sisäseinät. Työn teki herra nimeltä Kai Vasara Valkealasta. Aikaa kaikkien sisäseinien läpikäymiseen meni pari päivää. Itse emme olleet paikalla, mutta ilmeisesti hän käytti työhön rälläkkään kiinnitettävää piiluterää.

Alunperin homma piti tehdä jo hirsikehikkoa siirtoa varten purettaessa, mutta näin ei aikatauluongelmista johtuen pystytty tekemään.

Piiluttua hirsipintaa.

Ensi viikonloppuna jatketaan hommaa piipun anturan muurauksella. Tavoitteena olisi, että piippu on pystyssä parin viikon päästä, jotta päästään asentamaan yläpohjan eristeitä ja viimeistelemään katto. Myös paikallisen puusepän tekemät ovet ja ikkunat alkavat olla valmiina, ja niille pitäisi tehdä aukot ja asentaa ne paikalleen.

Katto valmistui ja talvi tuli

Parin viikonlopun aikana marraskuun alussa saatiin kattohommat siihen vaiheeseen, että mökin pystyi jättämään talvehtimaan. Kattojuoksujen päälle hakattiin aluslaidoitukseksi tulleet ponttilaudat ja siihen päälle vedettiin alushuopa. Huovan reunat kuumennettiin Kosanilla, sillä liimareunat eivät muuten tarttuneet kiinni toisiinsa syksyn kylmillä keleillä.

Harjalta katto jätettiin vielä auki, eli ponttilaudat laitettiin vain ruuveilla kiinni ja vedettiin muovi päälle. Tämä siksi, että voidaan keväällä puhaltaa eristeeksi tuleva puhallusvilla harjalta yläkautta. Myöskään räystäitä ei vielä tehty ja siksi ponttilautojakaan ei vielä päädyissä lyhennetty oikeaan mittaan.

 

Keväällä jatketaan sitten piipun muurauksella ja katon viimeistelyllä. Paljon muutakin tekemistä tietysti vielä riittää.

Katon teko etenee

Viime viikonloppuna meni taas kolme päivää katonteossa. Aluksi lyhennettiin kattojuoksut oikean pituisiksi ja säädettiin katon ristimitta kohdalleen. Samalla lyötiin hirsikkeet kiinni takaseinän ylimpään hirteen/kuistin katon kannatushirteen ja kattojuoksuihin. Hirsike eli lapeliukurauta antaa talon laskeutuessa kattojuoksun liikkua ulospäin. Tämä on tarpeen koska kurkihirren kohdalla on suurempi määrä hirsiä päällekkäin, jonka takia kurkihirsi siis laskeutuu enemmän kuin matalammat seinät.

Toisen puolen kattovasat lyhennettyinä. Räystäistä tulee noin metrin mittaiset.

Kun vasat oli saatu kohdalleen, laitettiin niiden päälle 12mm tuulensuojalevy, jonka alle tulee aikanaan yläpohjan eristeet. Tuulensuojalevy tulee varsinaisen kehikon päälle kokonaisina levyinä, kun taas kuistin ja räystäiden kohdille laitettiin vain kattovasojen levyiset soirot. Tuulensuojalevyn päälle ruuvattiin kiinni 2"x3" koolinki, joka muodostaa tuulensuojalevyn ja varsinaisen kattolaudoituksen väliin jäävän tuuletusraon. Tämä saattaa olla hieman hätävarjelun liioittelua, mutta ainakaan mökin ei sitten pitäisi auringosta kamalasti lämmetä, ja myös kattohuovan pitäisi näin kestää pitempään.

Laudoitusta vailla. Vasat lyhennettyinä ja tuulensuojalevyt ja kakkoskolmoset asennettuina.

Kuistin päälle saatiin vielä sunnuntaina pari metriä ponttilautaa ja kattohuopaa. Kuvat jäi hämärän yllätettyä ikävä kyllä ottamatta. Ensi viikonloppuna koitetaan sitten saada katto siihen kuntoon, että sen voi jättää odottamaan kevättä.

Kiitokset taas talkoolaisille: Olli, Anneli, Kaikka, Martta ja Kalevi. Niin ja Alma. 

Kattojuoksut

Kehikon valmistuttua päästiin seuraavana viikonloppuna rakentamaan kattojuoksuja. Ne tehtiin julmetuista 51x300mm kertopuista, jotta saadaan haluttu 300mm eristepaksuus yläpohjaan. Ensiksi sahattiin päätykolmiot tasaisiksi, ja asetettiin päätykolmioiden vierelle tulevat juoksut. Näihin juoksuihin vedettiin linjalangat kurkihirren ja seinien kohdalle. Näitten linjalankojen avulla alettiin sitten sovittamaan loppuja juoksuja, eli kolottiin niille kurkihirteen ja seinien ylimpiin hirsiin kolot, jotta kaikki ovat keskenään vaaterissa.

 Moottorisaha laulaa. Tässä tasataan päätykolmioita tasaisiksi.

Mökki alkaa jo näyttämään mökiltä. Päätyjuoksu puuttuu vielä ja juoksut täytyy myös vielä lyhentää alaräystäältä.

 Ensi viikonloppuna päästäneen jo sitten varsinaisen katon tekoon.